maanantai 15. lokakuuta 2012

Kevätlaulu (Vårvisa)


Kevätlaulu (Vårvisa) on novelli Tove Janssonin teoksesta Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia (Det osynliga barnet) vuodelta 1962. Laila Järvisen suomentama novelli kertoo Nuuskamuikkusen keväisestä vaelluksesta.



Tyynenä ja pilvettömänä päivänä huhtikuun loppupuolella Nuuskamuikkunen tuli niin kauas pohjoiseen, että varjonpuoleisilla rinteillä oli vielä lumiläikkiä.

On kevät, ja Nuuskamuikkunen kulkee kohti pohjoista etsien kevätlaulua. Hän on juuri nappaamassa kiinni siitä, kun purosta ilmestyy nimetön ja pieni mönkijä.


Muikkusta ärsyttää, sillä mönkijä häiritsee hänen yksinoloaan ja laulun tekoaan.



Käy ilmi, että mönkijä haluaisi itselleen nimen. Ensin Nuuskista ei kiinnostaisi nimenanto, mutta sitten jotain liikahtaa jossain syvällä.

Kuule. Muuten. Se nimi, joka sinun piti saada. Sinä voisit olla T-iti-uu. Ti-ti-uu, käsitätkö, iloinen alku ja monta surullista uuta lopussa.


Olento riemastuu uudesta nimestään ja lähtee kotiinsa. Nuuskis tavoittelee taas säveliä.

Hän istuutui jälleen ja kuunteli puroa ja hiljaisuutta ja odotti säveltään. Mutta sitä ei tullut. Hän tiesi heti, että se oli muuttanut niin kauas, ettei hän enää tavoittaisi sitä. Ehkä ei koskaan.


Murjotettuaan hetken Nuuskamuikkunen päättää lähteä Muumipeikkoa tapaamaan ja palata Muumilaaksoon. Ti-ti-uu ilmestyy ja lähettää terkkuja Muumipeikolle. Nuuskamuikkuselle tulee hyvä mieli.

Ja hänen kevätlaulunsa alkoi liikehtiä jossain hatun alla. Siinä oli yksi osa odotusta ja kaksi osaa kevätkaihoaja loput hillitöntä yksinolon hurmaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti