lauantai 13. lokakuuta 2012

Muumi-kirjojen intertekstuaaliset viittaukset

Muumi-kirjoista on löydetty paljon intertekstuaalisuutta. Tähän olen koonnut vain muutamia teoksille löydettyjä intertekstejä, mutta niitä löytyy lisää, jos tutkii tarkemmin Muumi-kirjallisuutta. Hox: nämä löydöt eivät ole minun vaan monien Muumi-tutkijoiden kuten Boel Westinin ja Salme Aejmelaeuksen.

Muumit ja suuri tuhotulva: Teoksessa on vaikutteita Andersenin Peukaloliisasta, Colloidin Pinokkiosta ja Vernen Kapteeni Grantin lapsista.

Muumipeikko ja pyrstötähti: Nipsun ja Muumipeikon lauttamatka lienee Huckleberry Finnin vaikutusta. Raamattuun viitataan, kun kerrotaan Egyptin heinäsirkkaparvista. Tuhometaforansa takia teos on yhdistetty myös T. S. Eliottiin Autioon maahan.

Taikurin hattu: Tove luki lapsena Tarzaneita, joihin on kirjoissa suora viittaus Muumitalon muuttuessa viidakoksi ja Muumipeikon leikkiessä Tarzania. Lukujen nimissä on Swiftin ja Cervantesin tyyliä.

Muumipapan urotyöt: Tove Jansson kuvitti Carrollin Liisan seikkailut ihmemaassa, joten on ymmärrettävää, että hän on saanut vaikutteita teoksesta. Liisassa on hauska koulukuvaus merikoulusta, ja samoin on Tove Janssonin käsikirjoituksessa ollut kriittinen koulukuvaus, jossa Hemulin täti opettaa oikeinkirjoitusta, historiaa, laskentoa ja ”havainnointia”. Täti juo ”muutosvettä” ja koulu muuttuu ”maailman hauskimmaksi”.

Vaarallinen juhannus: Kirjassa on kosketuskohtia Shakespearen Kesäyön unelmaan, jossa on myös juhannuksen unitunnelma ja parodinen tragedia komediassa. Viittauksia on myös antiikin näytelmiin, sillä Muumipapan näytelmä on kirjoitettu heksametrissä. Myy kelluu korissa Nuuskamuikkusen luo kuin Mooses ikään, eli myös Raamattu-viittaus löytyy.

Taikatalvi: Jäärouva muistuttaa Andersenin Lumikuningatarta.

Muuta: Tove Janssonin teoksista on havaittu kosketuskohtia Lewisin Narniaan ja Tolkienin Taruun sormusten herrasta. Näissä teoksissa on myyttejä, joita on käytetty jo Raamatussa. Muumien on sanottu olevan jalononsensea kuten myös Milnen Nalle Puh, Travelsin Maija Poppanen ja Grahamen Kaislikossa suhisee. Muumien menestyksen Englannissa uskotaankin liittyvän kirjojen englantilaisperäisiin kirjallisiin vaikutuksiin. Muumi-kirjoja on verrattu myös Pikku prinssi -kirjaan: kirjat ovat vain näennäisesti lapsille ja koskettavat myös aikuisia. Kosketuksia on myös Topeliuksen satuihin. Tove perehtyi lapsena äitinsä kertomien satujen myötä Suomen tai Ruotsin kansanrunouteen. Ensimmäisissä Muumi-kirjoissa esiintyy paljon saduista tuttuja henkilöitä, juonikuvioita tai otuksia. Alkukauden Muumi-kirjat ovat pullollaan merenneitoa ja merenpeikkoja, jotka ovat myöskin lainaa klassisesta sadustosta. Muumeja on verrattu myös Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossuun, joissa molemmissa on samaa luovaa kapinan henkeä. Sekä Peppi että muumit esiintyivät kirjoissa ensimmäistä kertaa vuonna 1945. Toven lempilukemistoa lapsena olivat mm. Elsa Beskow, Ivar Aroseniuksen Kissamatka, John Bauerin Tonttujen ja peikkojen matkassa. Myöhemmin hän luki mm. Tom Sayerin seikkailut, Huckleberry Finnin seikkailut, Aarresaaren, Selma Lagerlöfiä, Victor Hugon Kurjat, Tsehovia, Kiplingin Viidakkokirjan sekä Jules Verneä. Kuvituksessa Tove on ottanut mallia mm. John Baeurilta ja Gustave Dorélta.

Oletko sinä löytänyt joitain kiehtovia intertekstuaalisia viittauksia Muumi-kirjoista? Kerro ihmeessä, jos olet! :)

2 kommenttia:

  1. Ainakin Taikatalven lopussa Muumimamma voimistuttaa isoäidin vilustumislääkettä loitsurunolla. Loitsurunot muumimaailmassa viittaavat varmaan suomalaiseen kansanperinteeseen ja etenkin Kalevalaan.

    VastaaPoista