perjantai 18. tammikuuta 2013

Muumi-kirjojen seksuaalisia motiiveja

Suomalaiset ja ruotsalaiset Muumi-tutkijat ovat innostuneet tutkimaan Muumi-kirjojen seksuaalisia motiiveja. Ja mitäs sieltä löytyykään?

Hattivatit ovat fallossymboleita ja edustavat Muumipapan "kesyttämätöntä" seksielämää. Siksipä Muumimamma pyytääkin Muumipappaa sensuroimaan osan seikkailuistaan (epäilemättä juuri nuo hattivattiajat) sanoilla "viiva, viiva, viiva" Muumipapan urotöissä.

Hattivatit johtavat sähköä ja tulevat erityisen sähköiksi ukonilmalla, jota taasen pidetään metaforana eroottiselle syttymiselle. Myös Mymmeli sähköistyy ukonilmalla Muumilaakson marraskuu -kirjassa.

Mymmelin ruotsinkielinen nimi Mymlan tulee suomenruotsalaisesta slangisanasta att mymla, joka tarkoittaa lempimistä. Siksipä mymmelit ovatkin kovin sikiävää sakkia - Myylläkin on lukuisia sisaruksia. Mymmelit edustavat hedelmällisyyttä.

Vaarallisessa juhannuksessa Nuuskamuikkunen kylvää hattivatinsiemeniä maahan ja päätyy 24 orpolapsen ottoisäksi ottamalla täten "vastuun sukupuolisesta holtittomuudestaan". Nuuskamuikkusta pidetään "seksuaalivallankumouksellisena hippinä".

Niiskuneiti haaveilee eroottisen masokismin parhaiden perinteiden mukaan itseensä kohdistuvasta neidonryöstöstä. Monet hahmoista kuten Tuhto edustavat infantiilia, fantisoivaa eroottisuutta.

Monissa Muumi-kirjoissa annetaan ymmärtää, että Muumimammalla on myös salattuja puolia. Yksi niistä on vahva eroottinen lataus. Muumimamma saapuu Muumipapan luo aalloista kuin rakkauden jumalatar Afrodite ikään, ja heidän suhteensa on kovin romanttinen.

Muumipeikon seksuaalinen kehitys etenee kirjoissa siten, että Taikatalvessa hän on vielä latenssivaiheessa mutta etenee puberteettiin Muumipapassa ja meressä. Ensimmäisiä merkkejä muuttuvasta lapsesta nähdään jo Taikurin hatussa, jossa Muumipeikko hatusta ulos kömpiessään onkin muuttunut kummituseläimeksi.

Taikatalvi-kirjasta on löydetty monia homokirjallisuudelle tyypillisiä teemoja. Muumipeikko herää kesken talven eli tulee kaapista ulos. Tuu-tikki on tyypillinen lohduttaja ja opastaja uuden elämän saloihin. Lisäksi Muumipeikko avaa kielletyn kaapin ja löytää sieltä esi-isänsä, mikä korostaa ulostuloriittiä uudelleensyntymänä. Keväällä perheen heräämisestä kauhulla odotellessaan Muumipeikkoa pelottaa, mitä äiti ajattelee - mutta Muumimamma ymmärtää lastaan aina parhaiten, aivan kuten hän Taikurin hatussa tunnistaa kummituseläimen olevan poikansa. Toisaalta Muumimamman ja Tuu-tikin kohtaaminen keväällä on kovin vaikea.

Muumipeikko kokee Muumi-kirjojen aikana muutaman romanttisen rakkauden. Näistä tunnetuin on ensirakkaus Niiskuneitiin, jonka kanssa Muumipeikko seurustelee monen kirjan ajan. Tämä suhde kuitenkin laimenee Taikatalvi-kirjan myötä, kun Muumipeikon talvikokemus ajaa parin erilleen. Tuu-tikilla ja Muumipeikolla on ainutlaatuinen suhde Taikatalvessa. Myös Muumipeikon ja Nuuskamuikkusen väliltä on löydetty sähköistä latausta. Nuuskis ja Niiskis jäävät taakse Muumipappa ja meri -kirjassa, jossa Muumipeikko ihastuu merihevosiin, jotka piinaavat Muumipeikkoa kauneudellaan mutta eivät välitä tästä. Muumipeikolla on Muumipapassa ja meressä myös erikoinen suhde Mörköön. Lopulta Muumipeikko kuitenkin päätyy vanhaksipojaksi.

Muumipeikkoa pidetään aika sukupuolineutraalina hahmona - kuten monta muutakin muumihahmoa. Tuu-tikilla on jalassa housut, mutta hän on nainen, ja mekkoihin pukeutuvat hemulit taasen ovat miehiä. Mörkö mielletään usein mieheksi, mutta hänkin on nainen. Tosin Muumipeikon, Tuu-tikin ja Mörön voi määritellä tietyn sukupuolen edustajaksi vain ruotsin kielen sukupuolen paljastavien persoonapronominien (han, hon) takia - muita sukupuolen tunnusmerkkejä ei nimittäin anneta.

Kaikenlaista ne tutkijat kirjoja tonkiessaan löytävätkin! Tästä kirjoituksesta järkyttyneitä varmaan kuitenkin lohduttaa se, että kun Tove Janssonia 1950-luvulla kiellettiin esittämässä seksiä Muumi-sarjakuvassa, totesi kirjailija, että sepä ei ole vaikeaa ottaen huomioon muumien anatomian.

Lähteet: Ebba Witt-Brandström, Katri Sarmavuori, Suvi Ahola, Kuisma Korhonen, Outi Kovanen, Johanna Sinisalo, Boel Westin.

2 kommenttia:

  1. Hei!
    Löysin tänne, kun etsin juttuja muumeista. Mielenkiintoinen blogi! Tässä luvussa oli tosiaan aineksia, jotka järkyttivät minua! ;) Haluaisin lukea lisääkin. Mitkä nuo lähteet olivat esim. tuossa sähköistymisessä? Mistä saat nuo kaikki kuvat?

    VastaaPoista
  2. Moi!

    Kivaa, että tykkäät! Kuvat olen skannannut kirjoista.

    Lähteet olikin aika ylimalkaisesti tuossa esitetty. Suurin osa oli peräisin Ebba Witt-Brandströmin "Ur könets mörker" -kirjasta, jossa on eräs muumeja käsittelevä luku. Jännää luettavaa totta tosiaan. :D

    -Ida-

    VastaaPoista