torstai 14. helmikuuta 2013

Muumipeikko-sarjakuva

Englantilainen Associated Newspapers, sarjakuvia välittävä yhtymä, oli kiinnostunut muumeista. Syndikaattijohtaja Charles Sutton kirjoitti Tove Janssonille, että muumit olisivat oiva keino kritisoida aikuisten maailmaa ja satirisoida sivistynyttä elämäntapaamme. Charles Sutton tuli yhtymän edustajana Suomeen neuvottelemaan Tove Janssonin kanssa. Tämä knallihattuinen brittiherrasmies, kädessään sateenvarjo, tuli vierailulle Helsinkiin vappuaattona 1952. Helsingissä vallitsi riehakas tunnelma, olihan vappuaatto. Charles ja Tove neuvottelivat hotellin Kämpin ravintolassa ilmeisesti varsin riehakkaissa tunnelmissa hekin, ja neuvottelut vaihtuivat illemmalla juhliin Toven ateljeessa. Tove Janssonin kertoman mukaan Kämpissä oli lapsia, koiria, ilmapalloja… ja kauniit tytöt kiipeilivät Suttonin syliin ja leikkivät hänen harmailla viiksillään. Charles ihmetteli, että olivatko suomalaiset todella näin iloista väkeä, mutta totuus paljastui vappupäivän aamiaispöydässä.

Muumikrapula sarjakuvasta Muumipeikko ja pyrstötähti.

Charles Suttonin ideasta ehti vierähtää kaksi ja puoli vuotta, ennen kuin ensimmäinen strippi julkaistiin. Tove kirjoitti seitsemän vuoden sopimuksen Associated Newspapersin kanssa vuosiksi 1953–1959. Syksyllä 1954 Muumipeikko-sarjakuva alkoi ilmestyä The Evening News -lehdessä, joka kuului Associated Newspapers -lehtiyhtymään. Lehti oli tuolloin maailman suurin iltapäivälehti, jonka levikki oli 12 miljoonaa. Tove piirsi sarjakuvaa aina puoleksi vuodeksi varastoon. Tove sai sarjakuvan tekoon liittyen muutamia kieltoja: sarjakuvassa ei saanut kosketella uskontoa, politiikkaa eikä kuningashuoneen asioita.

Sarjakuvasta Kuvitteluleikki.

Ensin työ oli mahtavaa, mutta pian se alkoi tuntua liian ideoita kuluttavalta ja aikaa vievältä. Niinpä pikkuveli Lars tuli apuun. Pari vuotta muumisisarukset tekivät työtä yhdessä: Lars keksi tarinat, ja Tove piirsi. Lopulta Lars alkoi tehdä sarjakuvaa yksin. Tove Janssonin äiti oli sitä mieltä, että muumien täytyi pysyä Janssonin perheessä, ja niin Lars tuli hätiin. Tove kirjoitti ja piirsi sarjaa vuosina 1954–1959. Ensimmäinen Larsin piirtämä sarjakuva ilmestyi 1960. Lars jatkoi Muumipeikko-sarjakuvan tekoa vielä 15 vuotta. Muumipeikko-sarjakuva ilmestyi 21 vuotta: 20.9.1954–16.4.1975. Sarjakuvaa julkaistiin parhaimmillaan yli 40 maassa, 120 lehdessä ja 26 kielellä. Sarjalla oli päivittäin noin 20 miljoonaa lukijaa. Muumipeikko-sarjakuva on Suomen kaikkien aikojen suosituin ja maailmalla menestynein sarjakuva.

Sarjakuvasta Muumipeikko rakastuu.

Toven ansioihin sarjakuvan tekijänä kuuluu se, että hän oli ensimmäinen sarjakuvakertoja, joka otti sarjakuvaruutuja erottavat välipalkit ja -seinät käyttöön kerronnan yhtenä osana. Göran Schildtin mukaan sarjakuvat ovat Tove Janssonin parasta tuotantoa, nerokkain ilmaisu hänen lahjakkuudessaan, muoto, joka parhaiten vastaa hänen edellytyksiään: se on visuaalinen, kirjallinen, kaksitasoinen ja se suuntautuu kaikenikäisille muumimielisille.


Sarjakuvasta Kuvitteluleikki.

21 vuoden aikana sarjakuvassa ehti esiintyä monenlaisia hahmoja. Eläinkunnasta edustettuina ovat seuraavat lajit: hevoset, hiiret, kalat, valaat, delfiinit, kissat, koirat, lehmät ja siilit. Sarjakuvassa on myös monen ammattikunnan edustajia: taiteilijoita, runoilijoita, poliiseja, agentteja, vakoojia, asessori, elokuvatuottaja, etsiviä ja salapoliiseja, arkeologeja, varkaita, kullankaivajia, kuninkaallisia, merirosvoja, oikeudenpalvelijoita, poliiseja, profeettoja, professoreita, salakuljettajia, sisustusarkkitehti, tohtoreita ja lääkäreitä, toimittajia, virkamiehiä ja toimihenkilöitä.

Sarjakuvasta Talonrakennus.

Tärkeimmät lähteet: Juhani Tolvasen Muumisisarukset, Sirke Happosen Muumiopas ja Mirja Kiven What’s This?. Jos olet kiinnostunut Muumipeikko-sarjakuvasta, lue Tolvasen kirja, sillä se on erinomainen opas sarjakuvan taustoihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti