tiistai 12. helmikuuta 2013

Hemuli, Surku ja Salome

Taikatalvi-kirjan viides luku kertoo Muumilaaksoon saapuvista vieraista. Ensin saapuu pieni Surku-koira. Sitten tulee sekalainen ryhmä mönkiäisiä, joukossa pieni ötökkä Salome. Viimeisenä saapuu messinkitorvea soitteleva hilpeä ja reipas hemuli. Nämä kolme vaikuttavat alkuun aika epätodennäköiseltä kolmikolta, mutta heidän kohtalonsa kietoutuvat kuitenkin yhteen. Kuten kolmiodraamoissa yleensä, tunteet menevät ristiin eivätkä aluksi lainkaan kohtaa. Salome ihailee hemulia, joka ei huomaa pientä ötökkää vaan toivoo Surku-koirasta itselleen seuraa. Surku taasen ei välitä muista kuin susista. Lopulta lumimyrsky tuo Salomen ja hemulin yhteen, ja kun Surku pettyy susiin, alkaa hänkin seurata hemulia. Näin syntyy ihana kolmikko, pieni perhe.


Surku on koira, joka haluaisi olla susi. Öisin Surku ulvoo susien perään ja päivisin hän nukkuu. Surku haaveilee susien seurasta mutta samalla myös pelkää niitä.

Ne ovat minun suuria, voimakkaita veljiäni, hän kuiskasi. Jospa tietäisit miten kaipaan heitä, Surku tuumii susista. Olisi rajattoman autuasta metsästää yhdessä susien kanssa, seurata niitä joka paikkaan, tehdä kaikkea mitä ne tekivät ja täyttää niiden toiveet. Ja vähitellen hän muuttuisi yhtä villiksi ja vapaaksi kuin nekin.

Hemuli maanittelee Surkua usein mukaan leikkeihin, ja kun koira aina kieltäytyy, hemuli lopulta anelee: Käsitäthän että minä pidän tavattomasti koirista. Minä olen aina aikonut hankkia joskus itselleni oman koiran, joka myös pitäisi minusta. Miksi sinä et tahdo leikkiä minun kanssani? Surku vastaa punastuen: En tiedä tarkkaan.


Lopulta Surku kohtaa sudet ja huomaa, ettei hän voi muuttua sudeksi. Surku kököttää hangessa peläten henkensä edestä, ja juuri silloin saapuu hemuli messinkitorvea soittaen ja ajaen sudet tiehensä. Surku lähtee hemulin mukaan. Vasta kun Surku luopuu susiunelmastaan, hän oppii pitämään hemulista.

Surku taapersi perästä. Se tuntui hänestä kaikkein parhaalta mitä hän saattoi tehdä.



Salome on hyvin ujo, pieni ötökkä. Hän ihailee hemulia ja pitää tämän torvensoitosta. Kummallista kyllä, pieni ötökkä Salome – vieraista kaikkein arin – oli todella kiintynyt hemuliin. Hän toivoi aina saavansa kuulla enemmän torvimusiikkia. Valitettavasti vain hemuli oli niin suuri ja hänellä oli alati niin kiire, ettei hän koskaan ehtinyt huomata Salomea. Salome yrittää kertoa tunteistaan. Mutta hän oli aivan liian kaino ja perusteellinen, eikä hemuli ollut koskaan ollut hyvä kuuntelija. Mitään merkittävää ei siis tullut sanotuksi.


Salome kuulee Muumipeikon ja Tuu-tikin keskustelevan hemulin harhauttamisesta ja haluaa varoittaa hemulia vaarasta. Salome eksyy kuitenkin lumimyrskyyn. Hemuli lähtee etsimään Salomea. Äkkiä hemuli muisti epäselvästi, että ötökkä Salome oli yrittänyt kertoa hänelle jotakin, mutta mykistynyt ujouteensa. Hemuli pelastaa Salomen hangesta, ja tämän romanttisen pelastumisen jälkeen Salome ei enää erkane hemulista. Kun hemuli lähtee kohti Yksinäisiä vuoria, Salome saa paikan hemulin selkärepusta. Hemuli pelastaa Surkun susien suista, ja niin nämä kolme, Surku, hemuli ja Salome, päätyvät yhteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti