tiistai 19. helmikuuta 2013

Tove Janssonin saaret

Meri ja saaristo olivat elintärkeitä asioita Tove Janssonille, joka vietti lähes jokaisen kesänsä meren äärellä. Meri ja saaristo olivat läsnä myös hänen taiteessaan koko uran ajan.


Blidö

Tove vietti lapsuutensa varhaisimmat kesät isovanhempiensa kesäpaikassa Blidössä, Tukholman saaristossa. Vehreä saari on yksi Muumilaakson esikuvia.


Lapsuuden saaret

Tove vietti kesänsä Pellingin saaristossa, Porvoon edustalla, viisivuotiaasta lähtien. Tuohon aikaan kaupunkilaisilla oli tapana muuttaa maalle kesäksi. Toven perhe vuokrasi kalastajamökin saaristosta ja muutti saarelle lasten koulun päättymisen jälkeen ja palasi ennen koulun alkua. Muutto tapahtui Porvoosta saaristoon vuorolaiva Lovisalla, jonka rantauduttua matkaa jatkettiin vuokratulla moottoriveneellä.

Ensimmäisenä Pellingin kesänä 1920 Janssonit asuivat pienellä saarella Suur-Pellingistä itään, ja seuraavana vuonna he majailivat pääsaaren eteläpuolella Rödholmenissa. Vasta kolmantena kesänä he löysivät paikan, johon he palasivat joka kesä aina niin kauan kuin Faffan eli. Uusi kesäkoti sijaitsi Pellingin pääsaarella Edisvikenissä vastapäätä Rödholmenia.


Bredskär

Tove ja Lars hankkivat oman Bredskärin saarena 1940-luvun lopulla. Kesällä 1947 Tove alkoi rakentaa Vindrosens hus -nimistä taloa. Siihen muutti koko perhe paitsi Toven veli Per Olov Jansson, jolla oli jo oma mökki viereisellä saarella. Per Olov Jansson kertoo mökin rakennuksesta: Tuona sodanjälkeisenä aikana oli pula kaikesta rakennusmateriaalista. Naulojen saaminen oli erityisen vaikeaa. Me irrotimme nauloja vanhoista laudoista ja suoristimme sitten ne. Äidillä oli Tukholmassa neljä veljeä, joista Torsten-eno lähetti myös tänne rautanauloja.


Kummelskär

Kummelskärin saari oli Toven suuri haave, joka ei koskaan toteutunut. Tove oli jo pienenä päättänyt ryhtyä Kummelskärin majakanvartijaksi, mutta kalastusseuran mielestä saaren asuttaminen olisi häirinnyt lohta.


Klovharu

Klovharu oli Toven ja Tootin oma saari, jonka he hankkivat 1964. Tove muutti Klovharun saareen telttaan asumaan jo kesällä 1964 ennen kuin saarella oli edes mökkiä. Eräänä yönä Sven Brunström hiipi pimeällä Toven ja Tootin telttaan. Brunström oli pieni kråkölainen merirosvo, joka ei käyttänyt adjektiiveja ja katsoi puhuessaan taivaanrantaan. Brunström neuvoi aloittamaan mökin aloittamisen heti, sillä silloin rakennuslupaa ei voisi evätä. Brunström valittiinkin mökin rakennusmestariksi. Mökin piirsivät Tootin veli Reima Pietilä sekä tämän vaimo Raili Pietilä.

Tove ja Tooti saarellansa.

Tove ja Tooti viettivät kaikki kesät saarellaan lähes 30 vuotta. He tulivat toukokuussa ja lähtivät syyskuussa. Saarella ollessaan he taiteilivat ja elivät kunnon mökkielämää - soutivat, kalastivat, pilkkoivat polttopuita - ja tietenkin juhlivat.


Tovesta kiertää tarina, jonka mukaan Tove oli tulossa saarelle taksiveneellä myöhään yöllä jostain juhlista, mutta merenkäynti oli liian kova rantautumiselle. Tove hyppäsi veneestä ja ui maihin ja sanoi mennessään kuljettajalle, että tavataan huomenna, jos hyvin käy. Kerrotaan myös, että Tove ja Tooti olivat kovia ryyppäämään. Sopiva suhde oli yksi pullo vettä ja neljä pulloa kossua, kertoo vanha tuttava.

Tooti, Tove ja Ham.

Toven veljentytär Sophia Jansson muistelee juhlia saarella: Tove juoksee vieraita vastaan. Hänellä on lakatut varpaankynnet ja hiuksissaan kukkaseppele. Koko lähisaarten väki tulee, juodaan kahvia ja syödään mustikkapullaa, lapset lennättävät leijaa. Myöhemmin kaivetaan kellarista eksoottisia purnukoita, Japanin-tuliaisia. Tooti soittaa levyjä ja Tove tanssii charlestonia.


Retkistä Sophia kertoo näin: Me juteltiin, juhlittiin ja syötiin ja retkeiltiin paljon. Vaikka olimme jo valmiiksi saaressa, silti oli aina utfärd, utfärd. Menimme veneellä johonkin toiseen saareen ja uimme uudessa paikassa. Retkillä kaikki tekivät samaa. Luettiin, kalasteltiin, lennätettiin leijoja.




Näin Tove kertoi mökkielämästään vuonna 1962: Elämäni lyyrillisimpiä hetkiä on, kun aikaisin keväällä soudan saareeni ja löydän kaiken sellaisena kuin syksyllä sen jätin. Suljen rakentamani tuvan oven, sytytän öljylampun, annan kellon pysähtyä ja kuuntelen ympäröivää merta.

Tove ja Tooti mökissä.

Lopulta kahden vanhan naisen elämä saarella tuli liian vaikeaksi. Tove ja Tooti lähtivät rakkaalta saareltansa 1992 palaamatta koskaan enää takaisin. Lähtö Klovharusta oli traumaattinen, eivätkä Tove ja Tooti halunneet enää puhua saarestaan. He tekivät yhdessä päätöksen, etteivät koskaan tule takaisin. Moni tarjoutui viemään heidät sinne, mutta he eivät halunneet kuulla puhuttavankaan koko saaresta. He halusivat pitää sen mielessään sellaisena kuin se oli. He pyhittivät sen, tekivät yhdessä Haru-kirjan, ja se oli sillä loppuun käsitelty, kertoo Sophia Jansson. Kirja, jonka Tove ja Tooti yhdessä tekivät saarestaan, on nimeltään Haru, eräs saari (Anteckningar från en ö,). Kirja ilmestyi vuonna 1996. Tässä kirjassa Tove ja Tooti jättävät jäähyväiset rakkaalle saarelleen Klovharulle. Tove on kirjoittanut kirjan ja Tooti tehnyt grafiikkakuvitukset.



Toven vielä asuessa Klovharulla tuli saaresta muumien suosion takia julkinen paikka, jossa Toven saattoi bongata. 1960-luvun lopulla täällä kävi koko ajan japanilaisia, muistelee Per Olov. Toven mökkiä voi nykyään vuokrata. Ikkunassa on edelleen Toven käsin kirjoittama viesti: Mökin avain riippuu oven yläpuolella, siis älkää särkekö ikkunoita! – Sulkekaa luukut.

Mökin ikkunassa on viesti vierailijoille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti