lauantai 9. maaliskuuta 2013

Muumilaakson marraskuu (Sent i november, 1970)


Jonakin aikaisena aamuna Nuuskamuikkunen heräsi teltassaan Muumilaaksossa ja huomasi että ilmassa oli syksyn ja lähtemisen tuntu. 

Syksyllä Nuuskamuikkunen lähtee kohti etelää. Hän aikoo matkallaan tehdä sadelaulun mutta huomaa kadottaneensa sävelmänsä viisi ensimmäistä tahtia Muumilaaksoon. Niin Nuuskamuikkunen kääntyy takaisin palatakseen Muumilaaksoon.


Illalla kun kaikki olivat menneet koteihinsa nukkumaan ja lahti oli hiljennyt, homssu alkoi kertoa itselleen ikiomaa tarinaansa. Siinä puhuttiin onnellisesta perheestä. 

Pieni homssu Tuhto asuu hemulin veneen alla ja unelmoi muumiperheestä ja erityisesti Muumimammasta. Eräänä päivänä hän päättää lähteä Muumitaloon tapaamaan muumeja.


Eräänä marraskuisena torstaipäivänä sade lakkasi ja Vilijonkka päätti pestä ullakkokerroksen ikkunat. 

Vilijonkka putoaa melkein katolta ja päättää muuttaa elämänsä. Hän haluaa unohtaa siivoamisen ja yksinäisen elämänsä isossa talossaan ja lähtee Muumilaaksoon tapaamaan muumiperhettä.

Hemuli heräsi verkalleen, muisti kuka oli ja ajatteli, että olisi ollut mukavaa olla joku tuntematon. 

Hemulin elämässä jokainen päivä on samanlainen. Kurjissa mietteissään hemuli muistaa äkkiä kesäisen Muumilaakson ja Muumitalon ihanan vierashuoneen, jossa on onnellista herätä. Saman tien hemuli päättää lähteä kohti Muumilaaksoa.


Hän oli kamalan vanha ja unohti helposti asioita. Kun hän pimeänä syysaamuna heräsi, hän oli unohtanut nimensä. On vähän surumielistä unohtaa muiden nimet, mutta vain mukavaa kun saattoi unohtaa oman nimensä.

Ruttuvaari on turhaantunut sukulaisiinsa ja päättää unohtaa kaiken sellaisen. Hän muistaa laakson, jossa hän on kerran käynyt ja jossa oli ihana puro.


Metsän poikki tuli Mymmeli, ja hän mietti mielessään: Onpa vasta mukavaa olla Mymmeli! Minulla on varpaan nipukoita myöten hyvä olo. 

Mymmeli saapuu Muumilaaksoon tapaamaan pikkusiskoaan pikku Myytä.


Perillä Muumitalossa vieraat tapaavat toisensa ja huomaavat, että muumiperhe on lähtenyt. Kukaan tiedä, minne he menivät ja milloin he tulevat takaisin.Vieraat jäävät asustamaan Muumitaloon ja alkavat elää muumiperheen mukaista elämää. Vilijonkka yrittää olla Muumimamma, ja hemuli leikkii Muumipappaa. Tuhto alkaa kuvitella, kuinka nummuliittieläin kasvaa päivä päivältä suuremmaksi. Ruttuvaari luulee peilikuvaansa muumien esi-isäksi, ja Nuuskamuikkunen havaitsee ikävöivänsä muumiperhettä. Mymmeli on ainoa, jolla ei tunnu olevan suurempia huolia.


Muumitalossa kuusikko elää neuroosiensa, pelkojensa ja toiveidensa keskellä. Lopulta he kaikki saavat huomata, että tärkeintä on olla oma itsensä. Vilijonkka haluaa taas siivota ja hemuli järjestellä. Mymmeli saa tanssia eikä koskaan aio siivota. Niin he palaavat koteihinsa. Nuuskamuikkunen löytää kadonneet sävelensä ja lähtee kohti etelää. Ruttuvaari vetäytyy talviunille. Tuhto hautaa nummuliitti- ja mammakuvitelmansa ja jää vastaanottamaan mereltä saapuvaa muumiperhettä.


Muumilaakson marraskuu on Tove Janssonin viimeinen Muumi-romaani. Se on Muumi-kirja vailla muumeja. Muumilaakson marraskuu tapahtuu sinä aikana, kun muumiperhe asuu majakkasaarella teoksessa Muumipappa ja meri. Muumilaakson marraskuu on enemmän aikuisten- kuin lastenkirja. Kirjassa ei tapahdu paljon, ja tunnelma on melankolinen. Luulen, että jokainen muumien ystävä saa tästä kirjasta kuitenkin jotain lohtua itselleen. Muumilaakson marraskuu on syvästi viisas ja kaunis teos.

Ja nyt homssu näki myrskylyhdyn, jonka pappa oli ripustanut maston nokkaan. Lyhty oli lempeän värinen ja paloi tasaisesti. Vene oli vielä hyvin kaukana, homssulla oli hyvää aikaa palata metsän poikki laaksoon ja kulkea rantaa myöten venelaiturille. Hän ehtisi perille juuri parahiksi ottamaan vastaan veneen kiinnitysköyden. 

1 kommentti: