keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Vaarallinen matka (Den farliga resan, 1977)

Sannalla on kurja päivä - vaan eipä hän arvaakaan
pääsevänsä kohta elämänsä seikkailuun!
Tove Janssonin toiseksi viimeinen Muumi-teos, Den farliga resan ilmestyi vuonna 1977. Suomeksi teos ilmestyi sama vuonna Panu Pekkasen suomentamana nimellä Vaarallinen matka.

Sanna palaa kotiin seikkailunsa jälkeen.

Vaarallisessa matkassa Sanna-tyttö saa kokea sen, mistä muut maailman lapset vain uneksuvat: hän pääsee matkalle Muumilaaksoon! Matkalla tavataan mm. Hemuli, Mörkö, Surku ja moni muu Muumi-kirjoista tuttu hahmo.


Vaarallisen matkan juoni ei ole kovin kummoinen, eikä kuvissa ja asettelussa ole samaa nerokkuutta kuin aiemmissa Muumi-kuvakirjoissa, mutta silti kirja on viehättävä. Joka sivulla on suuri, värikäs kuva, joka herättää varmasti lapsen mielikuvituksen eloon.


Panu Pekkasen suomennos on muuten välillä hyvin hilpeä:
Kun Nipsu yöllä ripulin
sai siinä nuotiolla,
hän sanoi: - Syy on sipulin,
se taisi raakaa olla!
Hihi! ^^


Sannan tarinassa on huomattavia yhtäläisyyksiä Lewis Carrollin lastenkirjaklassikkoon Liisan seikkailut ihmemaassa. Sekä Sanna että Liisa siirtyvät omasta maailmastaan fantasiamaailmaan ja kokevat siellä jänniä seikkailuja ja tapaavat hassuja otuksia. Myös ulkonäkö näillä kahdella kultakutrilla on samankaltainen, ja molemmilla on oikeassa maailmassa kissa lemmikkinä. Ei liene ihme, että Tove on saanut vaikutuksia Ihmemaan Liisasta, sillä olihan tarina hänelle hyvin tuttu. Tove Jansson nimittäin kuvitti kirjan 1960-luvun laitoksen.  Carrollin kaltaista nonsensea viljelee myös Tove teoksessaan. Muutakin intertekstuaalisuutta teoksesta on löydettävissä. Kuva, jossa Sanna kurkistaa veteen, on selvästi Toven ihaileman satukuvittaja John Bauerin prinsessakuvan inspiroima.

Sirke Happonen kertoo Muumimuseo-teoksessa Vaarallisen matkan kuvituksen taustoja: Tove olisi halunnut 1960-luvulla kuvittamansa Liisa ihmemaassa -kirjan kuviin lisää horroria, mutta kustantaja toivoi kuvista lapsellisempia. Näitä kauhutunnelmia Tove käytti Vaarallisen matkan kuvituksessa. Kirjan työnimi olikin "En hemsk bok" (Kauhea kirja). Sirke Happosen mukaan teos on miljööltään "kauhumaisemien kavalkadi". Mukana on "muumimytologian perustavien maisemakuvien" sarja: tulivuori, rotkot, merenpohja, luola, mangrovesuo, kukkien peittämä laakso.

John Bauerin prinsessa ja Tove Janssonin Sanna.
Lisää kuvia!

Sirke Happonen pohdiskelee Vaarallisen matkan loppua Muumimuseo-kirjassaan näin: "Kirjan loppu on kuitenkin kuin Muumilaakson marraskuun aiheuttaman pettymyksen lunastus. Muumilaakso
on yhä olemassa, ja se kukkii enemmän kuin koskaan. Myös muumiperhe on laaksossa, kaikkine ystävineen. Viimeinen kokoaukema on samalla viimeinen silmäys onnelliseen Muumilaaksoon. Se jää paikoilleen, vaikka tarina päättyy ja Sanna lähtee tyytyväisenä kotiin kissansa kanssa. Mutta hahmojen elämään ja ajatuksiin ei Sanna - sen enempää kuin lukijakaan - pysty tässä teoksessa syventymään. Tai jos pystyy, se on lukijasta itsestään kiinni. Nyt hänen on jatkettava Muumilaaksoon tarinaa, kuviteltava itse."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti