maanantai 17. kesäkuuta 2019

Muiden kuvittajien Muumi-kuvia

Vaikka Tove Jansson kuvittikin omat muumitarinansa itse, hänen tarinoitaan ilmestyy joskus satukokoelmissa toisten taiteilijoiden kuvittamina. Tähän tekstiin olen koonnut suomalaisten kuvittajien muuminäkemyksiä.

Björn Landströmin kuvittamassa satukirjassa Olipa kerran: klassillisia satuja (1974) on mukava Toven novelli Kevätlaulu. Landström teki satuun kolme kuvaa. Ensimmäisessä kuvassa on Nuuskamuikkunen koivumetsässä, toisessa vaikeroiva Ti-ti-uu ja kolmannessa kaarnanpala, jossa Nuuskamuikkusen keksimä nimi on.

Björn Landström: Nuuskamuikkunen

Björn Landström: Ti-ti-uu

Björn Landström

UNICEF julkaisi vuonna 1983 Aurinkosade: satuja ja tietoa vedestä -kirjan. Kevätlaulu on mukana kirjassa Matti Kodan kuvittamana. Kota on tehnyt novelliin kaksi kuvaa, joissa ovat hyvin nuori Nuuskamuikkunen, joka soittaa huuliharpun sijaan pilliä, sekä erittäin söpö Ti-ti-uu.

Matti Kota: Nuuskamuikkunen

Matti Kota: Ti-ti-uu

Toven Näkymätön lapsi -novelli on mukana Huviretkellä-satukokoelmassa (1997). Itse novellissa on alkuperäinen kuvitus, mutta Kristiina Louhi on piirtänyt Muumipeikon mukaan satukokoelman kanteen.

Kristiina Louhi: Muumipeikko
ja muita suomalaisia satuhahmoja

Maria Mikkolan kokoamassa Lasten iloinen teatteri -kirjassa (1983) on katkelma Toven teatterimaailmaan sijoittuvasta Vaarallinen juhannus -lastenromaanista. Mukana on kirjan luku Miten ensi-iltaan valmistaudutaan, jonka on kuvittanut Riina Ahonen. Ahosen neljässä kuvassa lapset näyttelevät muumeja ilman maskeja.

Riina Ahonen: Muumipappa ja teatterirotta Emma

Riina Ahonen: Miska

Riina Ahonen: Muumimamma

Riina Ahonen: jalopeura ja pikku Myy

Kristina Segercrantzin kuvittamassa Suuri suomalainen satukirjasto (1988-1990) on mukana peräti kolme muuminovellia: Hattivattien salaisuus, Kertomus näkymättömästä lapsesra, Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin.

Hattivattien salaisuudessa on kuusi kuvaa: yrmy Muumipappa, tyhjä ranta, Muumipappa hattivattien matkassa, hyönteinen, hattivattien täyttämä meri ja yksinäinen Muumipappa purjehtimassa.

Kristina Segercrantz:
Muumipappa

Kristina Segercrantz

Kristina Segercrantz: Muumipappa ja hattivatit

Kristina Segercrantz: Muumipappa ja hattivatit

Kristina Segercrantz: Muumipappa

Kertomuksessa näkymättömästä lapsesta on viisi kuvaa: Ninnin tiuku sateessa, muumiperhe tapaa Ninnin, Ninnin jalat portaissa, päätön Ninni, naurava Ninni kokonaan näkyvänä.

Kristina Segercrantz:
Ninnin tiuku

Kristina Segercrantz:
Ninni saapuu muumitaloon

Kristina Segercrantz: Ninni portaissa

Kristina Segercrantz: Ninni

Kristina Segercrantz: Ninni

Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin -novellissa on neljä kuvaa: meri, Vilijonkka ja Kampsu, Vilijonkka piileksimässä myrskyltä, Vilijonkka riemuitsemassa myrskystä.

Kristina Segercrantz

Kristina Segercrantz: Vilijonkka ja Kampsu

Kristina Segercrantz: Vilijonkka

Kristina Segercrantz: Vilijonkka

Mitä ajattelit muiden suomalaisten kuvittajien muumikuvista? Kenellä oli hienoin, kenellä oudoin, kenellä turvallisin tulkinta muumeista?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti