keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Uusi muumimusiikki

Muumeista on tehty lauluja 1950-luvulta lähtien. Tove Jansson on sanoittanut kymmeniä muumilauluja, joita ovat säveltäneet Erna Tauro ja muutamat muutkin säveltäjät. Muutkin tekijät ovat kuitenkin tehneet muumimusiikkia. 1990-luvun muumibuumista lähtien Suomessa on levytetty paljon uusia muumilauluja. Tässä blogitekstissä esittelen tätä "uutta muumimusiikkia" eli sellaisia muumilauluja, joiden tekemiseen ei Tove Jansson ole osallistunut vaan joka on siis aivan muiden tekijöiden käsialaa.


Toivo Kärjen ja Reino Helismaan muumilaulu

Toivo Kärjen säveltämä ja Reino Helismaan Muumipeikon laulu ei oikeastaan ole "uusi" laulu, sillä se ilmestyi jo vuonna 1956. Herttaisessa laulussa Muumipeikko esittelee rakkaimpansa. Ritva Mustonen levytti laulun.


P. A. L. Kartnerin muumilaulut

Muumilaakson tarinoita -tv-sarjan tunnusmusiikki ja Muumipeikko ja pyrstötähti -elokuvan laulut ovat hollantilaista alkuperää. Laulut sävelsi ja sanoitti hollantilainen P. A. L. Kartner. Suomennokset lauluihin teki Jertta Ratia-Kähönen, tv-sarjan ja elokuvan suomenkielisten versioiden kääntäjä ja ohjaaja. Ruotsinnokset lauluihin teki Marita Elisabeth Lindqvist. Kaikki Kartnerin laulut on Suomessa esittänyt rakastettu laulaja Benny Törnroos, joka on pehmeällä äänellä johdattanut Suomen lapsia muumien pariin jo vuosikymmenien ajan. Törnroos on levyttänyt Kartnerin laulut sekä suomeksi että ruotsiksi.

Lasten ikioma Muumi (1992) sisältää 14 raitaa: 13 laulua ja yhden sadun (Noidan loitsu). Mukana ovat myös tv-sarjan alku- ja lopputunnari: Käy Muumilaaksoon  ja Hei muumit. Muumi 2 (1993) sisältää myös 14 raitaa, joista kaksi on satuja (Muumitarina 1, Muumitarina 2) ja kolme on elokuvalauluja: Muumien kaunis maa, Rohkeus voittaa ja Jo taivas sineen pukeutuu. Näistä lauluista on koottu myös kokoelmalevy Parhaat muumilaulut (2002). Min egen mumin (1992) sisältää 14 laulua.

Dennis Livson, Tove Jansson, Benny Törnroos ja kultalevyt 1993.

Benny Törnroos muumikeikalla 2017.

Heikki Mäenpään muumilaulut

Laulaja-lauluntekijä Heikki Mäenpää teki 1990-luvulla upean muumilevyn Uusi laulu Nuuskamuikkuselle (1994), joka sisältää kahdeksan ihanaa uutta muumilaulua. Mäenpää on myös säveltänyt musiikkia moneen eri muuminäytelmään sekä tehnyt muumiaiheista musiikkia Tampereen Muumilaaksoon. Kaunis Vedessä paperilaiva -laulu esitettiin vuonna 1994 Toven 80-vuotissynttäreillä.

Heikki Mäenpää muumikeikalla 2017.


Markku Anttilan muumilaulut

Markku Anttila on tehnyt musiikkia Muumimaailmaan kahden levyn verran: Muumimaailman taikaa (1996) ja Muumimaailman taikaa 2 (2002). Anttila on säveltänyt laulut, joissa on Jussi Asun ja Jorma Torviaisen tekemät sanat. Levyillä laulaa mm. "virallinen muumilaulaja" Benny Törnroos. Lisäksi on ruotsinkielinen levy Den förtrollande Muminlandet (1996).


Timo Poijärven muumilaulut
Timo Poijärven säveltämiä ja sanoittamia muumilauluja on levyllä Muumipeikko ja pyrstötähti (2006). Osaan lauluista sävelen on tehnyt Ari Vainio.


Soili Perkiön muumilaulut

Soili Perkiön säveltämiä ja Hannele Huovin sanoittamia muumilauluja ilmestyi levyllä  Muumiperheen lauluretki (2014).


Jonne Valtosen muumilaulut
Jonne Valtosen Näkymätön lapsi -sarja on suurimmaksi osaksi instrumentaalimusiikkia, mutta kahdessa laulussa on myös sanat.

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Muumilaakson uudet tuulet

Peräti kolmessa Tove Janssonin piirtämässä Muumipeikko-sarjakuvassa Muumilaaksoon saapuu jokin uusi aate, joka saa laakson asukkaiden elämän sekaisin. Nämä sarjakuvat ovat Aloitamme uuden elämän (1956), Yhdistyselämää Muumilaaksossa (1957) ja Muumipeikko ja velvollisuudentunto (1958).
Uudet aatteet aiheuttavat kommelluksia ja monia huvittavia hetkiä. Uusien aatteiden huuma päättyy yhtä nopeasti kuin alkoikin, ja Muumilaaksossa palataan takaisin normielämään. Sarjakuvissa nauretaankin liikkeille ja aatteille ja niistä hurmioituville ihmisille - joskin sarjakuvat myös osoittavat, miten helppoa (ja inhimillistä) hurahtaminen on. Sarjakuvat myös alleviivaavaat muumifilosofiaa.

Usein aatteisiin vajoavat erityisesti impulsiiviset hahmot kuten Niiskuneiti ja Muumipappa. Muumimamma ja Muumipeikko seuraavat usein muiden touhua sivusta (poikkeuksena Yhdistyselämää Muumilaaksossa) ja edustavat maalaisjärkeä. Nipsu ja Haisuli taasen yrittävät hyötyä uusista aatteista bisnesmiehen vainulla.

Aloitamme uuden elämän

Profeetta on saapunut Muumilaaksoon ja julistaa vapaan elämän ihanuutta. Muumipappa muuttaa puuhun asumaan, ja Niiskuneiti alkaa deittailla muita miehiä.




Meininki Muumilaaksossa muistuttaa hippeilyä (vuosia ennen hippiliikkeen syntyä!). Vangit vapautetaan, heidän joukossaan Haisuli, joka lähtee heti tuhmuuksien tielle ja innostaa mukaansa Muumipapan, joka alkaa keitellä "Manhattanin dynamiittia".




Tosin vapaassa elämässäkin on heikot puolensa: kotipolttoinen aiheuttaa vatsakipua ja päänsärkyä, ja puussakin on kylmää ja epämukavaa...



Muumimamma ja Muumipeikko katselevat toisten touhua ihmetellen - ja etsivät itsekin vapautta omalla persoonallisella tavallaan.



Sitten saapuu uusi profeetta, joka julistaa syntiä, katumusta ja rangaistuksia - ja viesti menee kansaan kuin häkä.





Profeetat alkavat tapella keskenään, mutta Muumimamma palauttaa rauhan ja maalaisjärjen.


Aloitamme uuden elämän nauraa ideologioille ja ehdottomuuksille. Lopulta se elämä, jota muumit elivät ennen mullistuksia, osoittautuu parhaimmaksi.


Yhdistyselämää Muumilaaksossa 

Muumilaaksossa perustetaan ahkerasti erilaisia yhdistyksiä. Muumipapan & kavereiden oppositioyhdistyksessä pidetään hauskaa, Vilijonkan yhdistyksessä juorutaan ja ommellaan, Haisulin & gangsterikamujen yhdistys tekee rikoksia, poliisimestarin vapaaehtoinen poliisikunta pitää yllä järjestystä...


Muumimamma ei osaa sanoa ei ja päätyy jäseneksi sekä Haisulin että poliisimestarin yhdistykseen. Tähän probleemaan Muumimamma toteaa: "On vaikea olla uskollinen kaikille ystävilleen." Lisäksi Muumimamma päätyy Muumipapan oppositioyhdistyksen uskotuksi ja nakitetaan Vilijokan hyväntekeväisyysyhdistykseenkin.





Villien käänteiden jälkeen Muumimamman kaksoiselämä selviää.

Lopussa Muumimamma perustaa oman yhdistyksensä, Muumiyhdistyksen, ja saa kuulla Haisulilta hienon tunnustuksen.



Muumipeikko-sarjakuville tyypillinen kierrätettyä juonenpätkä on Taikurin hattu -kirjasta tuttu Muumimamman käsilaukun katoaminen. Kokonaisuutena Yhdistyselämää Muumilaaksossa -sarjakuvassa on jouhevasti etenevä juoni. Ihmisyyden erheet ovat jälleen Toven lempeän joskin terävän naurun kohteena. Yhdistyselämää Muumilaaksossa on muutenkin virkistävä sarjakuva, koska Muumimamma on päähenkilö.


Muumipeikko ja velvollisuudentunto

Yhdistykset tekevät paluun Muumilaaksoon sarjakuvassa Muumipeikko ja velvollisuudentunto. Velvollisuusyhdistyksen edustaja suomii muumeja velvollisuudentunnon puutteesta. Pitäisi tehdä töitä, ansaita rahaa, toimia yhteiskunnalle järkevällä tavalla... Muumipappa pyrkii sytyttämään velvollisuudentuntoa perheeseensä, mutta se ei aluksi oikein idä muumiperheessä.


Tässä sarjakuvassa koko muumiperhe haksahtaa velvollisuudentuntoon: Muumipappa perustaa oman yhtiön, Niiskuneiti hommaa sihteerin töitä, Muumipeikko yrittää kehittää persoonallisuuttaan, Muumimamma siivoaa liikaa. Mymmeli, joka on kaikissa näissä sarjakuvissa muoti-ilmiöiden eturintamassa, perustaa lastenkodin.


Maalaisjärkeä edustaa Nuuskamuikkunen.



Lopulta kapina herää ja muumit saavat takaisin toimivan elämänasenteensa.




Tässäpä hyvä neuvo kesälomalaisille!

Tove Janssonin lyriikkaa

Tove Jansson hovisäveltäjänsä
Erna Tauron kanssa vuonna 1970.

Tove Jansson loisti proosan parissa, mutta hän kirjoitti myös lyriikkaa, runoja ja laulunsanoja. Tässä blogitekstissä kerron Tove Janssonin aikuisille suunnatusta, ei-muumi-lyriikasta.


Runoja

Tove Jansson kirjoitti runokokoelman Visor till min dam vuonna 1947 muttei koskaan julkaissut kokoelmaa. Emma Klingenberg on selvittänyt runokokoelman mysteerin Tove Janssonin papereita tutkiessaan. Irmelin Sandman Lilius kertoo samaisesta runokokoelmasta Toven matkassa -teoksessa. Suurin osa runoista on kopioitu Liliuksen tekstiin Outi Mennan suomentamina. Runot ovat Fyra gyllne gökar (Neljä kultaista käkeä), Distans (Etäisyys), Molnskugga (Pilven varjo), Visa om att vara ung (Laulu nuoruudesta), Vidare (Eteenpäin), Novembervisa (Marraskuu), Frigivelse (Vapautus), Missmodig visa (Alakuloinen laulu), Kväll (Ilta), Tyvärr (Valitettavasti), Ebbstrand (Luoteisrannikko), Sensommarnatt (Myöhäiskesän yö), Förvandling (Muutos). Klingenberg lisää listaan vielä seuraavat runot: Väggmålning, Porträtt med blomma, Gångvisa.

Boel Westin kertoo lisäksi Tove-elämäkerrassaan, että Tove kirjoitti 1940-luvulla Lauluja rakastetulleni -nimisen rakkausrunokokoelman, jota ei ole koskaan julkaistu. Kokoelma sisälsi runoja nimiltä Permission, Ångest, Skuld, Efter kriget. Onko kyseessä yllämainittu runokokoelma - kenpä tietää?


Laulunsanoja

1950-luvulla Tove Jansson alkoi kirjoittaa ystävänsä Vivica Bandlerin Lilla Teaternin esityksiin lauluja, jotka Erna Tauro sävelsi. Taurosta tuli lopulta Janssonin hovisäveltäjä, joka sävelsi kaikki Muumi-laulutkin. Tove on kertonut laulujen teosta, että teksti tulee ensin, sitten musiikki. Erna oli tehnyt musiikin ennen tekstiä yhden ainoan kerran, ja Tovella oli ollut suuria vaikeuksia saada sanat sopimaan. Näin ainakin Tove kainosti esitti asian eräässä haastattelussa. Lilla Teaternin näyttelijä Birgitta Ulfsson on myöhemmin kertonut, että harvoin laulujen sanoihin tai säveleen tehtiin teatterissa muutoksia, sillä laulut oli valmiiksi suunniteltu estradikäyttöön.

***

Janssonin ja Tauron yhteistyö alkoi vuonna 1956, kun Vivica Bandler pyysi Tove Janssonia kirjoittamaan erääseen Lilla Teaternin näytelmään muutaman kupletin, jotka Erna Tauro sitten sävelsi. Yksi näistä lauluista oli Ett-två-tre (tai 1-2-3), jonka alkuperäinen esittäjä oli Birgitta Ulfsson. Ulfsson on todennut Ett-två-tre -laulusta, että ajan saatossa laulun teksti ja nuotti katosivat. Laulu kuitenkin säilyi Ulfssonin muistissa, ja Ulfsson onkin levyttänyt laulun 2000-luvun alussa. Ulfssonin mukaan Ett-två-tre perustuu häneen: "Tove piti teatterista, ja minä olin hänestä hauska juttukumppani. Kun Tove kirjoitti viisun kevytmielisestä tytöstä, joka laulaa Ett-två-tre, hän ajatteli minua. Hänestä minä olin flirttityttö - -."

***

Tove Jansson ja Erna Tauro tekivät Vivica Bandlerin pyynnöstä uuden laulun Lilla Teaternin avajaisiin vuonna 1962. Laulu on nimeltään Konstberiderskan. Laulun esitti ja myöhemmin 2000-luvulla myös levytti Birgitta Ulfsson, joka on kuvaillut laulua "sirkusballadiksi taiteilijaelämän touhusta ja vilskeestä". Laulusta on olemassa kaksi suomennosta Taitoratsastajatar-nimellä: Marjukka Erosen suomennos tv-ohjelmassa 1970 ja Juhani Siltasen suomennos Vivica Bandlerin elämäkerrassa.

***

Vuonna 1963 Toven veli Lars Jansson kirjoitti Crash-näytelmän Lilla Teaterniin. Crash, Muumilaaksoon sijoittuva "aikuisten satu", sisältää myös Toven ja Larsin yhdessä kirjoittamia lauluja.

Yksi näytelmän lauluista on Psykofnattvisan, jonka alkuperäinen esittäjä Lasse Pöysti levytti jälkeenpäin 2000-luvulla. Marjukka Eronen suomensi laulun Psykomaniaksi vuoden 1970 tv-suomennoksessaan.

Toinen laulu näytelmästä on Rosenvalsen, jota Birgitta Ulfsson on luonnehtinut "oopperaparodiaksi". Janssonit kierrättivät Rosenvalsenin vuoden 1969 Mumintrollen-tv-sarjaan nimellä Kärlekens rosor. Pöysti on levyttänyt laulun 2000-luvulla.

Kolmas laulu on Si-och-Så Visan. Si-och-Så Visan -laulu on myöskin kierrätetty Mumintrollet-tv-sarjaan; laulu esiintyy sarjassa hieman muokattuna. Marjukka Eronen suomensi laulun nimellä Vähän niin ja näin vuoden 1970 tv-ohjelmaan, jossa Bo Andersson esitti sen.

Neljäs laulu on Jag litar inte längre på min hatt

***

Skrämd spökvisa on myös teatteritarkoituksiin tehty. Ulfsson ei tosin 2000-luvun alun muisteloissaan ole varma, oliko Spökvisan mukana Crashissa vai kenties jossain toisessa näytelmässä, toteaa vain, että sellaista se on teatterin kanssa - kaikki on veteen kirjoitettu. Spökvisasta ei tiettävästi ole suomennosta saatavilla.

***

Sitten on laulu nimeltä Gökvisan vuodelta 1965. Sen varhainen versio on Fyra gyllne gökar. Irmelin Sandman Liliuksen mukaan Gökvisan on Fyra gyllne gökar ”uuteen asuun kirjoitettuna, toiveikkaampana”, muun muassa loppu on muutettu. FGG:n on Outi Menna suomentanut Toven matkassa -teoksessa, ja Gökvisania suomentaja Menna nimittää Käkilauluksi samaisessa teoksessa. Se, missä yhteydessä laulu on esitetty, on epäselvää. Barbara Helsingius on säveltänyt runon 1989.

***

Tauron ja Janssonin tunnetuin kappale on rakastettu Höstvisa eli Esko Elstelän suomentamana Syyslaulu. Jansson teki sanoituksen vuonna 1965, kun Tauro kaipasi sanoituksia radion viisukilpailuun. Höstvisan levytti 1970-luvulla Bo Andersson sekä ruotsiksi että suomeksi. Laulu julkaistiin myös nuottina 1970-luvulla. Bo Andersson esitti laulun "musiikkivideon" vuonna 1970 tv-ohjelmassa.

***

1970-luvulla Bo Andersson levytti myös Jansson-Tauron laulun nimeltä Vi går runt, vi går runt... Laulu tunnetaan myös nimellä Tillsammans, jolla nimellä sen levytti Cumulus-yhtye 1970-luvulla. Laulun on suomentanut Esko Elstelä nimellä Kaksin. Kertosäkeenä on vuonna 1958 tehty Muumi-laulu Slutsång, jälleen kierrätystä siis.

***

Sitten seuraa kolme yllätystä: kolme laulutekstiä, jotka Tove Jansson on kirjoittanut olemassaolevaan sävelmään!

Ensimmäinen laulu on nimeltään Silja Line Blues, ja sen on levyttänyt Arja Saijonmaa vuonna 1981. Sävel on Anders Johnny Ekdahlin. Juhani Siltanen on suomentanut laulusta pätkän Vivica Bandlerin elämäkertaan.

Kaksi seuraavaa ovat Emma Klingenbergin löytöjä Toven arkistosta.

Toinen on Målerisk vaggvisa (1944), jonka sävel on Evert Tauben Byssan lull.

Kolmas on juhlista kertova Stora mymmelvisan. Se on kirjoitettu Povel Ramelin laulun Titta det snöar säveleen.



Useat Tove Jansson laulut
kantaesittänyt ja levyttänyt
Birgitta Ulfsson
säveltäjä Erna Tauron kanssa.


Teatterinjohtaja,
Tove Janssonilta laulut tilannut
Vivica Bandler
Erna Tauron kanssa.



Muumien saariseikkailu

Yksinäinen saari on neljäs Muumipeikko-sarjakuva ja ilmestyi vuonna 1955.

Muumit lähtevät retkelle helikopterilla.


Myrskysäässä helikopteri tiputtaa muumit yksinäiselle saarelle. Saarella muumit löytävät esi-isänsä luolasta.



Muumipeikko pelastaa merestä Mymmelin, joka kinastelee Niiskuneidin kanssa. Neitokaiset löytävät kuitenkin yhteisen sävelen merirosvojen kautta.



Tässäkin tarinassa Muumimamma ottaa äitimäisen otteen merirosvoista:


Rommia ja ilotulitteita - klassista muumimeininkiä!


 Lopulta helikopteri pelastaa veden varaan joutuneet muumit ja vie heidät takaisin Muumilaaksoon.


Joku toteaa jo, että tämähän vaikuttaa onnelliselta lopulta - vaan mitä ihmettä: Muumitalossa on väkeä!


Yksinäinen saari -sarjakuvan juoni on alkukauden Muumipeikko-sarjakuville tyypillisesti hieman sekava ja pomppiva. Yksinäisen saaren juoni on kuitenkin osoittautunut hedelmälliseksi: merirosvo-osio on saanut uuden elämän Muumit Rivieralla -elokuvassa!

Vielä extraherkkuna kaksi tunnettua muumikuvaa, jota ovat tästä sarjakuvasta tuttuja:



Muumien meriseikkailu

Meri on Muumi-tarinoissa hyvin tärkeä elementti. Muumipeikko merillä -sarjakuvassa (1959) muumiperhee lähtee todelliseen meriseikkailuun. Toven ja Larsin käsikirjoittama ja Toven piirtämä on viihdyttävä, muumimainen tarina.

Tuu-tikki ehdottaa muumiperheelle laivan rakentamista, ja tähän toimeen ryhdytäänkin päämääränä merimatka.



Muumipeikko merillä on muuten toiseksi viimeinen Toven tekemä Muumipeikko-sarjakuva. Seuraava hauska strippi osoittaa sen, miten mainioksi Toven (ja apuri Larsin) käsikirjoitustaidot olivat vuosien aikana kehittyneet: vitsiä osattiin repiä mistä vain.



Sarjakuvan tutut hiirulaiset iloitsevat muumien lähdöstä. (Yksi ihanimpia yksityiskohtia Muumit Rivieralla oli muuten mielestäni se, että sarjakuvan sympaattiset hiiret pääsivät parrasvaloihin!)


Toven mökillä on samankaltainen lappu:


Tove kierrätti samoja tarinanpoikasia monissa Muumi-teoksissaan. Muumipeikko merillä -sarjakuvassa nähdään samanlainen episodi kuin Muumipapan urotyöt -kirjassa (1950), jossa Hosuli maalaa Merenhuiskeen ei kovin onnistuneesti. Tuu-tikin tapaisia lausemuotoja tapailee tällöin Fredrikson Hosulille. Veneen maalaus on kierrätetty myös 1990-luvun Muumilaakson tarinoita -tv-sarjaan, jossa maalattiin Seikkailu-venhettä sangen sottaisesti (alkuperäisessä Taikurin hattu -kirjassa Seikkailua ei maalata).



Jotain samaa on Taikurin hattu -kirjastakin napattu sarjakuvaan: laivan kastaminen! ("Purjehtiminen veneellä, joka ei ole kunnolla kastettu, saattaa merkitä onnettomuutta!" - Taikurin hattu) Sarjakuvassa ylevä kastamishetki tosin on muutettu humoristiseksi aitoon Muumipeikko-sarjakuvan tyyliin; Muumipappa ei halua tuhlata viimeistä viskipulloaan.


Muumipapan urotöistä on lainattu myös vesillelaskun drontti Edvardin aiheuttaman hyökyaallon muodossa.


 Muumimamma vesillelaskussa:


Muumipapan guilty pleasure:


Laivaan on eksynyt mukaan runoilija, johon Niiskuneiti tapojensa mukaan ihastuu ja joka on muille kauheaksi vaivaksi. Tuu-tikki ei lämpene runoilijalle.


Runoilijan tehtävä Muumipeikko merillä -sarjakuvassa on sama kuin Hemulin tädillä Muumipapan urotyöt -romaanissa: yllätyshyökkäyksen tekevä tahmatassulauma vie hänet mennessään.


Yksi tahmatassu jää laivaan.



Muumipapan urotöistä on lainattu pilvissä ajelehtiminen.


Saavutaan maihin. Tahmatassu on juuri saanut uudet hampaat, ja nahka maistuu.


Muutkin tekevät olennaisia ostoksia.


 Merirosvot hyökkäävät, mutta muumit perivät voiton taistossa:


Muumit pelastavat merirosvot heidän uppoavasta Bloody Marystaan omalle Taifuuni-laivalleen. Merirosvot ja muumit alkavat yhteiselämä laivalla.


Lopulta muumit ottavat hatkat laivalta ja palaavat Muumilaaksoon.